Antin arboretum

Antti Kukkosen mukaan nimetty puulajipuisto on rakennettu Kukkolan tilalle vuosina 1992-1997

Puulajipuisto

Metsäntutkimuslaitos ja Kukkolan tilan omistava Pohjois-Karjalan maataloussäätiö perustivat tilan noin 1,5 hehtaarin pellolle Antin arboretumin vuosina 1992–1997, ja puistoa päivitetään edelleen aina tarpeen mukaan.

Nimensä puisto on saanut pitkäaikaisen valtiomiehen, rovasti Antti Kukkosen mukaan. Puistossa on yli 50 erilaista puulajia, niiden muunnosta tai erikoismuotoa, kaikkiaan 443 puuyksilöä, 14 puusuvusta. Puulajit ovat lähes yksinomaan kotimaisia, paikallisiin oloihin sopeutuneita lajeja sekä niiden muunnoksia ja erikoismuotoja. Poikkeuksena ovat makeapihlajat, joiden alkuperä ei ole suomalainen sekä jalot lehtipuut, joita ei luontaisesti esiinny näin pohjoisessa. Puut on ryhmitelty puistossa suvuittain helpottamaan saman suvun eri lajien vertailemista keskenään.

Puistokartat

Puistosta on olemassa selkeitä karttoja, joiden avulla on helppo tutustua puistosta löytyviin puulajeihin ja niiden eri muotoihin. Kartoissa eri puusuvut ja -lajit on eroteltu toisistaan sekä värein että numeroin. Karttoja ja tätä opasvihkosta on saatavissa Kukkolan tilan päärakennuksesta, tai niitä voi tulostaa itselleen Kestävän kehityksen kohdeverkko Pohjois-Karjalassa -verkkosivustolta

Puiden erikoismuodot

Erikoisen näköisten puiden ulkoasu voi johtua kasvuympäristöstä tai perintötekijöistä tai mitä todennäköisimmin näiden molempien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Jos erikoinen ulkonäkö johtuu vain ulkoisten tekijöiden eli kasvuympäristön aiheuttamista muutoksista, ei ominaisuus ole periytyvä. Jos taas ulkonäkö johtuu perintötekijöissä tapahtuneesta muutoksesta eli mutaatiosta, on kyse varsinaisesta puun erikoismuodosta ja ominaisuus periytyy seuraavaan puusukupolveen. Jos mutaatio on tapahtunut sukusoluissa ennen puuyksilön syntymää, on kyseisen yksilön kaikissa soluissa muuttunut geneettinen koodi. Jos muutos on tapahtunut kasvavan puun silmussa, ilmenee erikoisuus vain siinä osassa puuta.

Puiden lisäysmenetelmät

Erikoismuotoja voidaan lisätä esimerkiksi koristekäyttöön joko kasvullisesti tai suvullisesti. Kasvullisen lisäyksen menetelmiä ovat varttaminen, pistokaslisäys ja solukkoviljely. Käytettäessä kasvullista lisäystä erikoismuodon perintöaines siirtyy muuttumattomana emopuusta lisättyihin taimiin. Suvullisessa lisäyksessä perintöaines järjestäytyy uudelleen eikä halutunlaisen erikoismuodon tuottaminen välttämättä onnistu, koska geneettinen poikkeavuus on yleensä väistyvä (resessiivinen) ominaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että vain osasta siemenistä kehittyy emopuun kaltaisia erikoismuotoja. Varmemman tuloksen takia erikoismuotoja on pääasiassa lisätty kasvullisesti.

Blogit

Ryhmävaraukset- tiedustele

Haluatko varata opastetun kierroksen puistossa? Kysy lisää oheisella lomakkeella.